Uskallanko yrittää?

Olen valtavan elämänmuutosprosessini myötä upeassa tilanteessa, jossa luokittelen asioita entiseen elämääni ja elämääni Utopialandiassa. Uskon vahvasti siihen, että elämä on kokonaisuus, jossa kaikella kipeälläkin on tarkoituksensa.

Entisen elämäni perustuksia pystyssä pitänyt pelko on rakkauden avulla kohdattu ja otettu vastaan. Tullessaan niin syvästi nähdyksi ja kuulluksi pelko ei enää pysty pitämään perustuksiani kasassa ja uudelleenrakennus, materiaalinaan rakkaus minuun, on aloitettu.

©Pixabay

Uudelleenrakennuksen kohteeksi tulee lähikuukausina pääsemään myös urakehitykseni. Olen löytänyt pian päättyvän opintovapaavuoteni aikana osia todellisesta itsestäni. Minuudesta, joka selviytyäkseen elämästä hautautui haavoitettujen ihmisten haavoihin jo hyvin varhain. Ilman aitoa minuuttani harhailin elämässäni yli 30-vuotta, ulkoa käsin ohjautuvia impulsseja ja muiden ihmisten unelmia seuraten. 

Tänään olen kiitollinen siitä, että tunnen jo hieman itseäni ja intohimojani. Kun saan toteuttaa intohimojani, elän todeksi hengittävää elämääni, enkä ainoastaan etsi sitä. Haluan ehdottomasti sen jatkuvan myös opintovapaan päätyttyä ja koska Utopialandiassakin on syötävä ja maksettava laskut, pääsen tekemään intohimoistani työn itselleni.

En tiedä vielä tässä hetkessä, miten asia käytännössä muotoutuu, mutta luotan silmät auki siihen, että se muotoutuu parhain päin. Tiedän jo, että 31.1.2020 jätän haikein mielin jäähyväiset teatterille. Tiedän myös sen, että kirjoittaminen, kokemusasiantuntijuus ja ihmisten henkisen hyvinvoinnin tukeminen tulevat olemaan uuden urani keskiössä. Uskon vahvasti, että yhdistämällä ammattitaitoni, lahjani sekä intohimoni, voin auttaa muitakin ihmisiä löytämään omat Utopialandiansa.

En ole vielä tutkinut tulevia työmahdollisuuksiani muualla kuin ajatuksissani. Ymmärrän sen mahdollisuuden olemassaolon, etten välttämättä ihan ensimmäisenä törmää mol.fi -sivustolla työpaikkaan, jossa haetaan työntekijää tittelillä Kuningatar N of Utopialandia.

Tästä syystä on mahdollista, että tulen luomaan tuon työpaikan itse itselleni. Konkretian tasolla, se voi tarkoittaa yrittäjäksi heittäytymistä.

Kinkun riistoa vai kulujen minimointia?

Osallistuin 12.11.2019 Keuken eli Keski-Uudenmaan kehittämiskeskuksen työnantaja-aamuun: Minä pomo, sinä tekijä. Soluttauduin mukaan tämän hetkisen työpaikkani esimiesasemaa hyödyntämällä. Olenhan kuitenkin ollut töissä yhden päivän kuukaudessa opintovapaallakin. Osallistumiseni liittyi opintojeni, juuri oikeaan hetkeen asettuneeseen, yrittäjyys -kurssiin.

©Hengittävää elämää etsimässä

Olin iloisesti yllättynyt Keuken monipuolisesta toiminnasta. Keski-Uudenmaan Kehittämiskeskus Oy on paikallinen kehittämisyhtiö, joka auttaa Keravan, Järvenpään, Tuusulan, Pornaisten, Sipoon, Nurmijärven ja Karkkilan kunnissa toimivia yrityksiä kehittymään ja kasvamaan. He tarjoavat myös ammattitaitoista yritysneuvontaa uuden yrityksen perustamista harkitseville. Ja mikä parasta, Keuken tarjoamat perusneuvontapalvelut ovat maksuttomia!

Minä pomo, sinä tekijä -aamussa käsiteltiin työnantajan ja työntekijän velvollisuuksia muun muassa työlainsäädännön näkökulmasta. Mitä tarkoittaa, että on työnantaja? Mitä pitää ottaa huomioon työsopimusta laatiessa? Mitä velvollisuuksia on työnantajalla, entä työntekijällä? Ja niin edelleen.

Suomen Yrittäjien työmarkkinajohtaja, varatuomari Janne Makkula luennoi aiheesta reippaan parituntisen ajan. Koin tilaisuuden mielenkiintoisena ja hyödyllisenä kaikin puolin. On myönnettävä, että työntekijöitä työllistävää yrittäjää kävi hieman sääliksikin, joidenkin esimerkkien kohdalla. Työntekijällä tuntui nimittäin, työllistävään yrittäjään verrattuna, olevan huomattavasti enemmän oikeuksia kuin velvollisuuksia.

Säälini muuttui jo lieväksi epäuskoksi Makkulan kertoessa esimerkkiä työnantajasta, joka oli päättänyt eräänä jouluna jättää joulukinkun jaon henkilökunnallensa välistä ja päätynyt sen myötä henkilökuntansa haastamana oikeuteen.. Henkilökunta oli päättänyt, että kyseessä oli saavutettu etu. Epäuskoani lievitti se, että oikeuden päätöksen mukaisesti yrittäjä sai pitää oikeutensa kinkun riistoon tai yrityksensä kulujen minimointiin, ihan miten kukin asian haluaa nähdä.

Työnantajan monista velvollisuuksista ja vähäisiltä tuntuvista oikeuksista huolimatta, luennon ydinsanoma oli mielestäni toivoa antava: ”Kaikkea ei tarvitse tietää ulkomuistista itse. Tärkeintä on tietää, milloin pitää kellojen soida, jotta voi selvittää, miten kulloinkin tulee toimia.”

Kinkunriistosta syytettynä on siis hyvä osata selvittää esimerkiksi se, onko vaateella laillista perää, ennen kuin syytteestä säikähtäneenä lähtee palauttamaan porsasta pöytiin.

©Pixabay

Uskallanko yrittää?

Yrittäjyys tuntuu kaikissa muodoissaan olevan asia, joka jakaa mielipiteitä ihmisten keskuudessa hyvinkin laajasti. Melko usein minua vastaan tulleet mielipiteet eivät ole kuitenkaan olleet pelkästään puolesta tai vastaan, vaan kaikkea siltä väliltä. Luonnollisesti keskeisessä roolissa on ollut mielipiteen esittäjän omat kokemukset yrittäjyydestä. 

Jokainen, jonka kanssa olen päässyt aiheesta keskustelemaan on tuonut esiin plussat, joista useimmin esiin on noussut tietynlainen vapaus sekä itsemääräämisoikeus omaan työhön. Yleisimpiä mainittuja miinuksia ovat olleet taloudelliseen riskiin ja lakisääteiseen henkilöturvaan liittyvät asiat.

Koska olen entisessä elämässäni elänyt vahvasti pelosta käsin ohjautuen, olen ajatellut automaattisesti, että yrittäjyys ei ole minua varten, että en missään tapauksessa uskalla. Lähinnä taloudellisten riskitekijöiden takia. Mutta Utopialandiassa ajatukseni ovat kääntyneet suuntaan: Miksi ei yrittäisi? Eihän ihmisen elämässä ole loppujen lopuksi koskaan mitään muuta varmaa kuin syntymä, muutos ja  kuolema.

Jää nähtäväksi, millaisiin tekoihin ajatukseni minut ohjaavat. Olen kuitenkin todistanut itselleni tämän vuoden aikana, että minussa on monia yrittäjälle tärkeitä ominaisuuksia, joista tärkeimpiä on varmastikin oman rohkeuteni valjastaminen käyttöön tässäkin asiassa. 

Rohkeudesta käsin katsoessa olen vakuuttunut uskalluksestani yrittää.