Siirry pääsisältöön

Tekstit

Videot

Kuolema kuiskii meille

Ainoat varmat asiat ihmisen elämässä ovat syntymä, kuolema ja muutos. Alku, loppu ja virtaus. Kaunis, karu ja tuntematon.
Me olemme mitä ajattelemme ja samoin on uskomustemme laita. Useimmilla meistä uskomus kuolemasta taitaa olla pelon värittämä. Kuolema on pelottava, koska se on meille tuntematon. Koska se on lopullinen. Ihminen on ja sitten ei olekaan.
”Se on se, elämänkiertokulku.” Olen kuullut tuon lauseen lipsahtavan suustani useamman kerran lähiaikoina. Lauseen olisi kai tarkoitus olla lohduttava tai tunteita neutralisoiva vastaanottajalleen. Enpä tiedä, ehkä se on ennemminkin helppo tie lausujalleen, joka ei vaivautuneena löydä muita sanoja.
Kun kuolema tai sen lähestyminen iskee lähelle, se herättää unesta. Kuolema lyö kiilan oravanpyörän juoksevaan pyörään. Se pysäyttää. Laittaa ajattelemaan. Millaisen elämän minä haluan elää?
Kuolleet kuiskivat meille. Laulavat lauluaan.

Tuo laulu voi olla täynnä kauniita muistoja yhteisistä hetkistä. Niistä hetkistä, jotka olivat merk…

Viimeisimmät blogitekstit

Tunteiden iltanuotiolla

Vastalääke tautiin nimeltä sukupolvien ketju

Kiitollisuudesta Sinulle, joka kirjoitit minulle

Avoliitossa alkoholin kanssa

Viva la Elinikäinen oppiminen!

Pala uhriutujan elämän filosofiaa

Hengittävän elämän henkäys

Maailman kaunein tyttäreni

Saanko olla erityislapseni omaishoitaja, ihan virallisesti?

Sydäntä raastava radiohiljaisuus