Mindfulness ja addiktio -kurssilta työkaluja toipumiseen

"Mindfulness tarkoittaa sitä, että pyrimme tulemaan tietoisiksi ajatuksistamme, tunteistamme, kehon tuntemuksistamme ja siitä, mitä milloinkin haluamme. Kaikki, mitä koemme, saa tapahtua ilman arvosteluamme. Harjoittelemme uteliasta ja ystävällistä asennetta. Silloin, kun emme ole tietoisia, asiat vain tapahtuvat ja me reagoimme niihin erilaisten tiedostamattomien käyttäytymismallien mukaan."  Paramabandhu Groves & Valerie Mason-John

©Hengittävääelämääetsimässä

Minusta tuli addiktioiden orja 13-vuotiaana. Sain jo geeneissä lahjaksi alttiuden addiktoitua mielihyvää antaviin ja hetkellisesti ahdistusta lievittäviin aineisiin, asioihin ja ihmisiin. Lapsuuden haitalliset kokemukset ja kasvuympäristö olivat omiaan täytäntöön panemaan sekä alttiuden että addiktiot. Kuuluun tänään siihen selviytyjien joukkoon, jotka ovat tietoisia traumoistaan ja addiktioistaan. Olen onnekas, koska ilman tietoisuutta ei ole toipumista. Ilman tietoisuutta on vain trauman sekä addiktioiden noidankehän päättymätön uudelleeneläminen.

Kohtasin viime syksynä erään toipumisyhteisön Facebook-ryhmässä seuraavat kysymykset: Rajoittaako riippuvuuskäyttäytyminen elämääsi? Haluatko lisätä tietoisuutta omasta itsestäsi: tavoistasi toimia, tuntea ja ajatella? Oletko kiinnostunut tietoisen läsnäolon taidoista ja pysähtymisestä? Kyllä, kyllä ja kyllä, vastasin iPhonen näytölle. Mindfulness MBAR-menetelmän kurssi on sinua varten, näyttö heitti takaisin. 

“Kaikissa addiktioissa toipumisessa on kysymys siitä, että opitaan istumaan oman epämukavuuden kanssa ilman addiktioihin tarttumista.” Valerie Mason-John

Addiktio taluttaa minua kuristuspannassa ja irrottautuminen näyttäytyy mielessä valtavana taisteluna, jolla on valta viedä järki päästä ja keho alta. Addiktio elää tottumuksesta, tuskasta ja sisäisistä peloista. Pelkään vieroitusoireita, toimintakyvyn menetystä ja pahimmillaan jopa elämän loppumista. Pelkään, etten selviä ilman addiktion kohdettani, oli se sitten päihde tai toinen ihminen. Pelko estää lopettamasta, lähtemästä, luopumasta sellaisesta, jonka tiedän olevan minulle haitallista. Lääkeaineena, esimerkiksi ahdistukseen, käyttämäni alkoholi poistui elämästäni vasta, kun ei ollut vaihtoehtoja. Vasta, kun vointi romahti monen asian yhteissummana tarpeeksi alas. Elämä valitsi puolestani, kun en itse osannut.

Tupakan talutusnuorassa kuljen edelleen. Stumppaa tähän -kirja siirtyi kirjahyllystä rahille aikoja sitten, mutta ei käsiini. Pelkään, että vaikka lukisin sen, en pystyisi lopettamaan. Pelkään yhtä paljon sitä, että lukisin sen ja lopettaisin. En halua jatkaa myrkyttämistäni ja silti jatkan. Tommy Hellsten lupaa kirjoissaan: lopeta ja saat apua. Minä haluan lupauksen kivuttomuudesta ennen lopettamista.

Ilmoittauduin tammikuussa alkaneelle Mindfulness ja addiktio-kurssille. Asetuin kerran viikossa addiktioideni äärelle seitsemän viikon ajan. Istuin ikävän olon kanssa. Makasin melankolian meressä liikkumattomana. Tarkkailin, mikä liikkuu vai liikkuuko mikään. Savun mustaamat keuhkot kulkivat hitaalla. Nikotiinin kyllästämät verisuonet aiheuttivat kylmyyttä raajoihin. Tupakan karhima kurkku ryki, räki ja köhi. Öhö, öhö, öhö, kuuluu jatkuvasti kaikuna kannoillani.

”Ihmisen mieli on kuin valtameri. Ulkoiset tekijät, kuten tuuli, voivat keikuttaa sen pintaa ja saada aikaan valtavan aallokon. Tarpeeksi syvällä pinnan alla vesi on kuitenkin täysin tyyni.” Jon Kabat-Zinn

Kurssi on suunnattu meille, jotka raahaamme mukanamme mitä tahansa mielen tai kehon tapaa, joka on luonteeltaan pakkomielteistä ja aiheuttaa kärsimystä, tuskaa tai stressiä. Avainasemassa on tunne siitä, ettemme pysty kontrolloimaan sitä. Esimerkiksi addiktio erilaisiin päihteisiin, uhkapelaamisen, ruokaan, läheisriippuvuus, seksiaddiktio tai pakonomainen negatiivinen ajattelu (ns. “stinking thinking”). MBAR (Mindfulness Based Addiction Recovery) -kurssi perustuu tutkittuun tietoon: psykologiaan, aivotieteeseen ja mindfulness-harjoitteisiin.

©Hengittävääelämääetsimässä

Olen kiitollinen, kun elämä toi mindfulnessin osaksi toipumistyökalupakkiani. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, etten ole vielä tänäänkään, kun tätä tekstiä kirjoitan, lopettanut tupakointia. Tämä ”turva” entisestä elämästä istuu tiukassa.

“Kun myrsky tulee, olet sen kanssa, mitä olet sisällesi rakentanut.” Rick Hanson

Kurssin myötä mindfulnessista tuli - joogan, terapian ja vertaisryhmien lisäksi - konkreettinen apuväline arkeeni. Kun elämä tuntuu haastavalta, pysähdyn, hengitän ja huomaan, että useinkaan tässä hetkessä ei ole mitään hätää. Huomaan, että jokainen ajatukseni ei ole totta. Kuinka erottaa ajatukset ja todellisuus? ajatukset ja tunteet? Miten tulla tietoiseksi kehosta, ajatuksista ja tunteista? Itsemyötätunto, mitä se on ja miten sen voi ottaa konkreettisesti käyttöön? Esimerkiksi näihin kysymyksiin mindfulness on antanut vastauksia. Tunnistan kehon traumaperäiset yli- ja alivireystilat helpommin ja osaan (toisinaan) palauttaa itseni sietoikkunaan, josta käsin voin kokea tyyneyttä ja levollisuutta. Palautumis- ja resilienssikykyni on myös aivan toisella tolalla kuin esimerkiksi vuosi sitten.

”Mindfulness tekee näkyväksi sen, ettemme ole yhtä kuin ajatuksemme, kehomme tai tunteemme.” Gabor Mate

Tunnistan, miten addiktiivisuus elää minussa ja missä tilanteissa tarve turvautua addiktion kohteeseen aktivoituu: himoitsen pakkomielteisesti sitä, mikä näennäisesti ja mahdollisimman nopeasti antaa hyvää oloa ja/tai helpottaa pahaa oloa. Kaikki, mikä viittaa vaikeaan oloon on saatava sammumaan salamannopeasti. Takerrun helpotukseen kuin hukkuva oljenkorteen, ja pakenen pää kolmantena jalkana sen vastakohtia. Toisinaan pystyn jo reagoimatta (esimerkiksi tarttumatta kessupussukkaan) vain tarkkailemaan ja huomioimaan, mitä tapahtuu. Siinä on mindfulnessin ydin: huomata hyväksyen, mitä minussa tapahtuu. Istua sen kanssa ja sietää päivä päivältä aina vähän pidempään sitä vaikeaakin.

"Mitä ajattelit tänä aamuna, kun pesit hampaita? Todennäköistä on, ettet edes muista tehneesi niin, sillä mielesi oli muualla. Mietit ehkä mitä söisit aamupalaksi, ehditkö bussiin. Jos ei tiedosta tekemisiään, pahimmillaan siinä hujahtaa ohi koko ihmisikä. Loppujen lopuksi tämä elämä ei ole muuta kuin nuo pienet hetket, kuten hampaiden pesu, sidottuna yhteen." Jon Kabat-Zinn

Toipumisen tie on pitkä ja kivinen. Siitä on turha maalata vaaleanpunaisia päiväunelmia, jossa vaikeasta pääsee vapautukseen ilman epämukavuutta tai kipua. Mutta toipumisen tie on myös antoisa; on toivoa, työkaluja sekä tyyneyden tuulahduksia, joiden avulla saa elää ihan uudenlaista elämää.

Kurssin vetäjä, Susanna Ahvalo, loi turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin verkkoympäristössä toteutettaviin kokoontumisiin. Susanna on traumatietoinen mindfulness-ohjaaja yli kymmenen vuoden kokemuksella, ja hänellä on oma lähes 20 vuoden kokemus addiktiosta toipumisesta.

Katso Susannan seuraavan Mindfulness ja addiktio -kurssin aikataulut tästä linkistä. 

Kuten ehkä arvaat, suosittelen lämpimästi!