Vuodenkiertoa kirjoittamassa: huhtikuu
Huhtikuu hihkuu lupauksia, hitaasti mutta varmasti, saapuvasta keväästä ja soiden takana siintävästä kesästä, ainakin kalenterin mukaan. Kun ajattelen joulukuussa huhtikuuta, mieleni täyttyy leskenlehdistä, kevätsateiden huuhtomista kaduista ja koiran kuraisista karvahousuista. Ajatukset ja todellisuus tuntuvat kohtaavan turhan harvoin.
©Hengittävääelämääetsimässä |
Kyllä huhtikuussa voi jo elää kevättä, vaikka olohuoneen
ikkunan takana makaa vielä valtava lumikasa. Kuukauden edetessä talvi häviää takapihanvaltauskilpailussa
keväälle, ja vappuaattona paljas maa on nielaissut lumikasan raiskatun näköisen
ruohon ravintoaineeksi.
Kevät on vapauttaja! Talvi on vanginnut valon ja kokonainen kansakunta odottaa valon vapautumista. Kevättä rinnassa, kevättä mielessä, kevättä koko ruumiissa. Keväällä siivotaan, seurustellaan ja suunnitellaan - hyrräävistä hormoneista hurmioituneina - tulevan kesän rientoja.
Kevättä odotellaan, ihastellaan ja toimitetaan ympäri
vuoden. Syksyllä kynnetään kasvimaa valmiiksi seuraavaa kevättä vartomaan.
Mökki laitetaan talviteloille ja ajatellaan, että viimeisiä elinvuosiaan
viettävä kaasugrilli on kivempi pestä sitten keväällä, kun linnut laulavat
pesutahdin ja ruumis on valosta reipastunut.
©Hengittävääelämääetsimässä |
Kevään ensimmäiset auringonsäteet eivät tunne armoa. Ne
tekevät kaiken näkyväksi, alastomaksi ja hauraaksi. Jokainen olento, pölyhiukkanen,
musteläiskä paljastuu, sijaitsi se sitten sielussa tai takapihan ikkunassa. Minä
näen sinut, jyrisee kevät ja syöksee hurjasti sihisevät kyykäärmeet ylös ja
ulos kivipesistään. Minä pelkään näkyväksi tulemista! huudan takaisin ja
yritän piiloutua, mutta se ei auta, pelko
löytää uhrinsa, vaikka korkeimman katajan latvasta.
Ravistelen pelkoa irti itsestäni kevätsiivoamalla kokonaisen
viikon. Näytään sitten kunnolla, jupisen samalla, kun pyyhin, pesen, puistelen ja puunaan. Komea
tulppaanikimppu minulta minulle seisoo kiitoksena keittiön kiiltävällä pöydällä
viikon p-alkuisen urakan päätteeksi. Viikko on liikaa aikaa uhrattuna jollekin
niin ohikiitävälle kuin kuuratulle kodille, ajattelen, ja kirjoitan keittiön
magneettitauluun isoin kirjaimin: This too shall pass. Huomenna tekee mieli
enemmän kirjoittaa kuin kuurata, vaikka kuuraaminenkin oli kai hyväksi?
Siitähän voi sitten kirjoittaa.
Vappuviikolla taivas
itkee lunta ja räntää, Jumalako suree ihmisten ryyppyjuhlan jälkimaininkeja jo ennakkoon?
Iloitsen, kun ei tarvitse juoda enää, ja silti kevätkuuratun mökin piha ottaa
oksennukseni vastaan vappuyön pimeydessä. Kuuraamiseen kulutettu kuukausi taisi
olla liikaa sisuskaluilleni. Laitan toivoni täysillä toukokuuhun ja päätän
jättää kaikenlaisen kuuraamisen kestävämmille. Yksinäinen sorsa etsii minusta ystävää laiturin
laidalla, this too shall pass, muistathan? se sanoo lohdutellen.
Julkaisen blogissa
kuukausittain Vuodenkiertoa kirjoittamassa -tekstin Vuodenkierto-luontokirjoituskurssista inspiroituneena. Aiemmat tekstit löytyvät täältä.
Kevät on hieno vuodenaika, ilon ja uudelleensyntymän juhla.
VastaaPoistaKollektiivisesti ajateltuna varmasti on =) Omassa todellisuudessa se tuntuu välillä jopa ahdistavalta...
PoistaIhana kirjoitus! Kevät on ihanaa aikaa, ehkä jopa koko vuoden parasta aikaa, kun luonto herää eloon :)
VastaaPoistaKiitos, Diina-Maria <3
PoistaKevät on luonnon uusiutumisen aikaa. On hieno katsella miten luonto muuttuu ja välillä se tapahtuu hetkessä.
VastaaPoistaNäin on =)
Poistakaunis teksti huhtikuusta
VastaaPoistaKiitos, Anna <3
Poista