Minun polkuni
Koira ahmii lattialla siankorvaa, poika katselee YouTube -videoiden
loputonta tulvaa ja tyttö luo huoneessaan uutta Barbie-innovaatiota. Ydinperheeni jäsenistä huokuu rauha ja läsnäolo, tyytyväisyys siihen, mitä he ovat kulloinkin
tekemässä. Ei huolta huomisesta, eikä miinoja menneisyydestä.
Minun mieleni aloitti joulun tienoilla tutun juoksunsa paikasta toiseen. Menneisyyden maisemista, tulevaisuuden tuntemattomaan. Rakkaudesta pelkoon, kiitollisuudesta katkeruuteen ja takaisin.
©Hengittävääelämääetsimässä |
Minun mieleni aloitti joulun tienoilla tutun juoksunsa paikasta toiseen. Menneisyyden maisemista, tulevaisuuden tuntemattomaan. Rakkaudesta pelkoon, kiitollisuudesta katkeruuteen ja takaisin.
Elän mieleni sisällä hulluuden ja nerouden häilyvillä rajamailla. Juoksen
puolelta toiselle, päivästä toiseen. Joskus, ja enenevässä määrin useammin, minä pysähdyn.
Aina silloin, kun juoksuni muuttuu niin päämäärättömäksi, että tunnistan sen hulluuden
puolellakin.
Mieleni juoksun päämäärättömyydestä on tullut merkki,
joka kertoo, että olen syystä tai toisesta poikennut polultani, kadottanut sekä
itseni että tarkoitukseni. Silloin pysähdyn, jätän kaiken mahdollisen käsistäni. Pudotan sekä
raskaat lastit että kevyet köynnökset.
Se tuntuu ainoalta keinolta löytää jälleen, aina ja taas pelon ja epävarmuuden hetkeksi himmentämä polku. Minun oma polkuni. Ei ystäväni, tuttavani, naapurini, rakkaani tai ihailemani ihmisen polku, vaan minun polkuni. Se polku, joka vielä hetki sitten hehkui valopylväiden valaisemana edessäni.
©Hengittävääelämääetsimässä |
Se tuntuu ainoalta keinolta löytää jälleen, aina ja taas pelon ja epävarmuuden hetkeksi himmentämä polku. Minun oma polkuni. Ei ystäväni, tuttavani, naapurini, rakkaani tai ihailemani ihmisen polku, vaan minun polkuni. Se polku, joka vielä hetki sitten hehkui valopylväiden valaisemana edessäni.
On eksyttävä, kohdattava muutoksen muotoilemat pelot, kohotettava katseensa ja nähtävä aina uudelleen. Siellä se on edelleen. Minun polkuni, kirkkaana tai sumeana.
Jokaisen tulisi kulkea sillä omalla polullansa ja antaa sen viedä mukanaan niihin paikkoihin ja seikkailuihin mitkä sinun matkasi varrelle kuuluvat :)
VastaaPoistaNäin on, sitä kohti siis <3
PoistaJokaisen olisi hyvä oivaltaa mikä se oma polku on ja mitä sen varrella elämä eteen tuo.
VastaaPoistaKyllä <3 Toivon, että oivallukset löytyvät kulkemalla polkua!
PoistaIhana kirjoitus! Meillä kaikilla on oma polkumme. Aina tämä polku ei suora tai helppo edes kulkea. Joskus polulta tulee poikettuakin mutta aina sitä vain palaa omalle polulleen. Elämä on täynnä yllätyksiä ja se tästä niin mielenkiintoisen tekeekin. Huomisesta ei koskaan tiedä ja eiliselle polulle ei voi enää palata.
VastaaPoistaKiitos Marjo <3 Ja aamen <3
PoistaHyvä kirjoitus. Oman polun kulkeminen on tärkeää, koska se vie meitä kohti tavoitteita. Takapakit kuuluvat luonnollisesti matkaan ja niistä täytyy vain ottaa opiksi .
VastaaPoistaKiitos Tuula <3
Poista