Avoliitossa alkoholin kanssa

kuva: Pixabay
Koin jostain syystä vahvaa tarvetta kirjoittaa muutaman sanan suhteestani alkoholiin. Aloittaessani, tunsin kuitenkin heti, että se ei jää muutamaan sanaan. Voisin oikeastaan kirjoittaa aiheesta kirjan, Juoppohullun päiväkirjojen rinnalle. Naisen näkökulmasta. Riemastuttavan hauska mutta realistinen kuvaus lukuisista ryyppyreissuistani elämän varrelta. Sen nimi voisi olla "Juoppoakan juoksut" tai "depressiodokun demonstraalinen dokumentti".

Aihe on vakava. Alkoholilla on pilattu monien ihmisten elämä joko suoranaisesti kyseistä nestettä kurkkuunsa kaatamalla tai välillisesti, esimerkiksi läheisten joutuessa kärsimään kaatamisen seurauksista. Vakavaakin aihetta on kuitenkin joskus mukava tarkastella kevyemmällä otteella. Olen huomannut lähiaikoina, että keveyden ja ilon voimauttavat vaikutukset ovat valtavia.

Elämme maassa, jossa suhde alkoholiin on, noh sanoisinko vähemmän Etelä-Eurooppalaismainen. Monilla meistä on tapana esimerkiksi "rentoutuaksemme" tai "nollataksemme" itsemme, ottaa kännit, vetää lärvit, olla pellit kiinni eli harjoittaa humalahakuista alkoholinkäyttöä.

Tuo ryyppääminen rentoutumisen tai nollaamisen välineenä on hieman ristiriitainen. Havaintojeni mukaan tuo nakit ja muusit - olotila ei saa minua rentotuneeksi, muuta kuin kenties niinä hetkinä kun joku ystävä tai ohikulkija on kantanut minua takavuosina sammuneena taksiin. Päinvastoin, olen ryyppureissujen jälkeen entistäkin kireämpi, kärsiessäni monta päivää kestävästä väsymyksestä ja serotoniinivajauksesta.

Nollaustarkoitukseen se kyllä tavallaan toimii. Dokaamisen jälkeen joudun nimittäin joka kerta keräämään palaset minusta kasaan ja etsimään elämäni tarkoituksen aina uudelleen. Se saattaa ottaa aikaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2016 julkaistun uutisen otsikko kertoo: "Alkoholi aiheuttaa vähintään kahden miljardin euron kustannukset yhteiskunnalle."  Huh, aikamoista. Tuon summan kun laittaisi vaikkapa lasten ja nuorten tunnetaitojen opetukseen koulumaailmassa. Saattaisi käydä niin, että tulevaisuuden aikuisten ei tarvitsisi olla pellit kiinni ihan niin usein. He osaisivat ehkä käsitellä kipujaan ja tunteitaan. Eikä niitä silloin tarvitsisi jo teini-iässä opetella hukuttamaan nollaseiskan leiskapulloon.

Eräs ystäväpariskuntani, jonka kanssa olemme kokeneet useita viinanhuuruisia ja hillittömän hauskoja reissuja vuosien varrella, ilmoitti taannoin eriskummallisen uutisen. He olivat päättäneet olla selvinpäin puoli vuotta. Siis alkoholitta, limulinjalla, vichydieetillä. Ohhoh, ajattelin mielessäni. Minä en ainakaan lähde tuohon leikkiin.

Monet tietenkin ihmettelivät rouvien syitä tälle päätökselle. Mitä ihmettä miksi ette muka juo? Ystävilläni, kuten itsellänikin, on aina ollut moniulotteinen suhde alkoholiin ja he halusivat tehdä empiirisen tutkimuksen asiaan liittyen. Mitä se elämä ilman alkoholia oikeastaan on?

Pariskunnan toinen puolisko totesi minulle alkoholinkäytön jättämisen alkuahdistuksissaan:"Olen ollut avioliitossa alkoholin kanssa ja nyt olen ottanut siitä avioeron." Avioero kaikissa muodoissaan ja kohteistaan huolimatta aiheuttaa aina muutosahdistusta. Prosessin alusta selvittyään, ystäväni elää nyt onnellista elämää uudessa kukoistuksessa, eronsa jälkeen.

Tajusin olleeni pitkään samassa tilanteessa kuin ystäväni: Avoliitossa kuningas alkoholin kanssa.

Minä ja alkoholi. Olemme eläneet aina jollain tavoin kytköksissä toisiimme. Kohtasimme ensimmäisen kerran äitini ex- aviomiehen kautta ollessani 6-vuotias. Hän muutti meille tuolloin ja pääsin aitiopaikalle seuramaan, hänen toimestaan toteutettua brenkuttamista sekä sen käytön tuomia välillisiä vaikutuksia lähipiiriin.

Olin 12 - vuotias kun tämä alkoholinsanoman lähettiläs siirtyi meiltä muualle jakamaan oppejansa. Minulle tuli kuitenkin ilmeisesti ikävä kyseistä toimintoa, koska samana ikävuonna toteutui ensimmäinen kokemukseni alkoholin kaatamisesta omaan kurkkuuni. Kuudennen luokan kesälomalla tallikavereiden kanssa. Korson ankkapuiston metsässä. Kaksi siideriä, känni päälle ja oksennus puskaan. Sen pituinen se, sillä erää.

Yläasteelle siirtyessäni lähdin kuitenkin hakemaan nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta monin keinoin. Seiska - kasiluokan aikana opettelin ryyppäämisen jalon taidon. Sain siitä rohkeutta olla hauska ja huomattava ihminen. Yläasteen päättyessä olinkin jo puoliammattilainen aiheessa. Ysiluokan päättäreissä vaapuin tukevassa humalassa klo 9 aamulla, estradille hakemaan kovalla työllä hankkimaani stipendiä. Olinhan kuitenkin kunnianhimoinen ja hoidin opiskeluni kohtuullisen mallikkaasti, alkavasta teinijuopon urastani huolimatta.

Ikävuosina 15 - 20v, olimme erottamattomat. Dokasin poikkeuksetta joka ikinen viikonloppu perjantaista sunnuntaihin sekä kaikki mahdolliset arkipyhät, kesälomat yms. Hoidin kyllä muun elämäni siinä sivussa, opiskelin ja kävin töissä. Tienasin rahaa kokopäivätyössä avoliittomme ylläpitämiseksi. Kävin lukion, kirjoitin ylioppilaaksi ja aloitin matkailuvirkailijaopinnot.

Se oli rankkaa suorittamista päivästä toiseen. Maanantaista keskiviikkoiltaan olin syvässä masennuksen tilassa. Kunnes torstai toivoa täynnä koitti ja tulevan viikonlopun riennot alkoivat lämmittämään mieltä.

Kävi kuitenkin niin, että maailmankaikkeus puuttui peliin ja jouduin ottamaan eron alkoholista pian täytettyäni 20 vuotta. Elämässäni tapahtui mullistava käänne, joka on ollut elämäni hienoin asia. Tulin raskaaksi ja aloin odottaamaan elävän elämäni enkeliä, poikaani.

Olin kauhusta kankeana, jumalauta nyt ei pysty ryyppäämään! Ehdottelin miehelleni kaikenlaisia järjestelmiä, joissa vauvan synnyttyä toisella on vapaa-aikaa (eli brenkkuaikaa) joka toinen viikonloppu ja toisella joka toinen. Yritin tällä ahdistuksissani luoda mielikuvia, joilla voisin jatkaa avoliittoamme raskauden jälkeen. Vauvasta huolimatta.

Eroahdistukseni alkoholista helpotti kuitenkin yllättävän pian ja huomasin nauttivani raskausajasta. Suuntasin ajatukseni alkoholista tulevaan äitiyteeni ja pian siitä tuli uusi suorittamiseni kohde. Asiaa käsitellessäni näin jälkikäteen huomasin, että alkoholin käyttö oli yksi suorittamisen muoto elämässäni. Monen muun asian ohella. Sekä keino "lääkitä" pahaa oloa.

Olen ääripääihminen ja minun on monessa asiassa vaikea löytää kultaista keskitietä. Joka tapauksessa poikani synnyttyä, hurahdin äitiyteen aivan kuin olin aikoinaan hurahtanut alkoholiin. Olin kuin Jeesus Mariasta seuraava. Thyi sylkäisin mielessäni jos näinkin muiden käyttävän alkoholia. Ja tällä linjalla menin useamman vuoden.

Vaikka avoliittomme päättyi melko yllättäen, pidimme kuitenkin yhteyttä satunnaisesti. Ja aina kun lähdin ulos, tartuin ex - kumppaniini kuin hukkuva oljenkorteen. Hain siitä apua pahaan olooni.

Kun erosin lasteni isästä, koitti aikakausi, jossa minulla oli ja on edelleen omaa aikaa joka toinen viikonloppu. Oman ajan alkuhuumassa, koin usein transformaation Jeesus Mariasta Dooris Dokuksi. Elimme nyt salasuhteessa.

Se oli illuussiomaisesti vapauttavaa. Elin elämää, jossa olin vastuussa kaikesta niin kotona kuin työssä. "Raskas työ vaatii raskaat huvit" - tyyppisillä ajatuksilla oli helppo luoda oikeutus asialle. Täytyy nollata ja rentoutua! Täytyy tehdä sellaisia asioita, joita ei lasten kanssa voi tehdä! Pidin itseäni arjessa niin tiukassa talutusnuorassa, jotta sain suoritettua kaiken minkä olin haalinut elämääni. Paitsi oman ajan viikonloppuina alkoholin suhteen, tuolloin minulla oli oikeus heittäytyä siihen. Olla villi ja vapaa.

Tietyissä promilleissa tein hassun hauskoja asioita, joita en olisi arkielämässä ja selvinpäin tehnyt. Lähdin erinäisiin ravitsemusliikkeisiin kylpytakki päällä. Pidin ystävilleni luentoja tekopeniksen käytöstä muun muassa niskatukena. Tanssin pöydillä, tuntien itseni sisäisesti Beyonceksi, vaikka ulkoisesti olin noilla hetkillä ennemminkin Marilyn Manson tumma kiharaperuukki päässään. Ja näitä tarinoita riittää.

Olen käsitellyt tätä(kin) asiaa terapiassa useamman vuoden ajan ja se on ollut vapauttavaa. Olen löytänyt avoliittoni johtaneet syyt. Jälleen kerran, inhimilliset tarpeet toiminnan takana. Koen, ettei minua oikein hyväksytty lapsuudessa sellaisena kuin olin. Piti muokkautua ja hakeutua porukoihin, joissa tulee hyväksytyksi. Valitettavasti tiettyihin piireihin hyväksytyksi tulemisen mukana, saattaa tulla monia oheistuotteita. Omassa tapauksessani avoliitto alkoholin kanssa.

Olemme tuttavia tänä päivänäkin. Olemme kuitenkin onnistuneet tapaamaan iloisin ja vähemmän haitallisin mielin. Katsotaan mihin tiemme vie tulevaisuudessa, joudunko ottamaan totaalisen pesäeron vai voimmeko tavata silloin tällöin? Tiedostan kuitenkin, että vaikka kuinka vanha suola janottaisi, avoliittoon johtavaa, yhteistä tulevaisuutta meillä ei enää ole enää!

Toivon, ettei tekstini innosta sinua syvälliseen suhteeseen kunigas alkoholin kanssa. Vaan ennemminkin herättää pohtimaan tilannetta omasta näkökulmastasi.

9.3.2019

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus. Tällä hetkellä itselläni tulee todella harvoin ja todella vähän nautittua alkoholia, tämä tilanne kylläkin ollut päällä jo useamman vuoden mutta raskaus ja nyt pieni neiti ovat aiheuttaneet sen ettei sitäkään vähää tee mieli juoda :D (Raskaus mentiin toki täysin nollalinjalla ja sen jälkeen en ole 1-2 annosta enempää kerralla ottanutkaan..)

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä kirjoitus! Sinulla on mukaansa tempaava tapa kirjoittaa, tekstiäsi on mukava lukea :) Itse olen aina käyttänyt alkoholia todella vähän ja viimeisinä vuosina lapsen myötä vielä vähemmän. Lapsi on nyt 3,5v ja näihin viimeiseen reiluun 4v taitaa olla mahtunut kahdesti alkoholia 🤔 Toisella kerralla yhden siiderin verran ja toisella hiukka enemmän. En vain tykkää enkä saa siitä oikein mitään irti, joten mitä turhaan..

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen kirjoitus. Oma suhteeni alkoholiin on vaihdellut elämäni aikana. Nuorempana minullakin oli bilekaudet mutta vuosien saatossa on alkoholi on jäänyt paitsioon. Nyt kuljen tilaisuuksissa ja olen alhoholittomalla linjalla täysin.

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus! Juuri tänään lisäsin Ani Kellomäen kirjan Tiedostavan siemailun taidon bookbeatin kirjalistalle. Kosteusvaurioita luin heti sen ilmestyttyä. Minä olen myös viettänyt varsin kosteita bilevuosia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit