Hengittävän elämän henkäys


kuva: Pixabay

Omassa voimassani, elän hengittävää elämää. Ilmavaa elämää, jolla on selkeä suunta, määränpää ja tarkoitus. Omassa voimassani, olen rakastunut itseeni ja tunnen kaiken soljuvan helposti kuin perhosen lento kauniina kesäpäivänä.

Ainoa yhtä helppo asia kuin elää hengittävää elämää, on luisua pois hengittävästä elämästä ja omasta voimasta.

Se tapahtuu kuin hiipivän tiikerin ja piilotetun lohikäärmeen kohtaus mielessäni. Se hiipii ihan hiljaa huomaamattani, se tiikeri nimittäin. Ja ennen kuin huomaan sen edes käyneen, olenkin jo siinä lohikäärme kohdassa. Siinä, jossa liekit leiskuvat ja paksu piikkinen häntä raivaa kaiken edestään.

Olen hypännyt suoraan tuon tulta syöksevän lohikäärmeen kitaan, jonka tajuan nopeasti olevan entinen elämäni. Elämäni ennen hengittävää elämää. Joudun lähestulkoon pakokauhun valtaan, huutaessani mielessäni etten halua sinne takaisin, en jumalauta halua!

Tuossa lohikäärmeen pelottavan tutussa kidassa, lähden taas suorittamalla toimimaan entisen elämäni toimintamallien mukaisesti. Täysin alitajunnasta sekä selkäytimestä kumpuavasti. Ilman, että tajuan sitä itse. Ja se hiipivä tiikeri, se on se kiire, stressi, tiukka päivä, lasten kiukuttelu ja milloin mikäkin. Se, joka huomaamattani heittää sinne liekkeihin.

Mietin kuumeisesti päivän päätteeksi, mieleni ollessa jotenkin liian täynnä olevassa tilassa, että mitä siinä oikein tapahtui? Miten tässä näin pääsi yhtäkkiä käymään? Kun olin ollut jo useamman päivän niin hienosti omassa voimassani.

Olen osittain pettynyt. Tässäkö se nyt taas oli, vain muutamia päiviä hengittävää elämää ja sen jälkeen taas paluu vanhaan? Juuri kun olin hehkuttanut hengittävää elämää ystävälleni. Kell onni on, se onnen kätkeköön - kö?

Osittain hämilläni ja hieman flegmaattinen. Näin tässä nyt sitten pääsi käymään.

Osittain utelias ja ehkä ylpeä itsestäni. Tiedostin asian kuitenkin melko nopeasti. Tällaista tiedostamista ei ole aiemmin tapahtunut!

Olisiko asia loppujen lopuksi niin, että en pääsekään, omasta voimastani huolimatta, nirvanaan koko loppuelämäkseni ilman pienintäkään heilahdusta?

Voisiko olla niin, että valinta hengittävän elämän etsimisestä ja elämisestä pitää tehdä joka päivä uudestaan? Ja että, se hengittävän elämän etsimiseksi nimeämäni matka ja sen tuomat oivallukset ovatkin se juttu? Ne arjesta löytyvät pienetkin tietoisuuteni välähdykset? Läsnäolon kokemukset matkalla?

Koska en voi olla omassa voimassani missään muualla kuin juuri tässä ja juuri nyt. Heti kun lähden tiikerin kautta lohikäärmeen luokse, kadotan sen äärimmäisen tärkeän: tässä ja nyt. Sitten olen ensin verisuonet kohisten suunnittelemassa tulevaa ja kohta jo kauhusta kankeana miettimässä mennyttä..

Tätä tekstiä kirjoittaessani huomaan palaavani tähän ja nyt. Näen, tässä ja nyt, että tarvitsin ja varmasti tarvitsen myös tulevaisuudessa näitä hetkiä ja päiviä, jolloin elämä laittaa minut kasvotusten näiden asioiden kanssa, jotta voisin kasvaa. Jotta voisin seuraavalla kerralla tunnistaa hiipivän tiikerini jo ennen kuin olen suorassa tulessa vastatusten lohikäärmeeni kanssa.

Palattuani tähän ja nyt, tunnen taas oman voimani löytämisen tuoman rakkauden ja rajattomien mahdollisuuksien virtauksen sisälläni.

Tunnen hengittävän elämän henkäyksen. 


Kommentit

  1. Itse olen sitä mieltä, että päästäkseen kelluvaan tilaan, on myös kohdattava elämän nurjapuoli. Koska vastoinkäymiset kasvattaa ja opettaa meitä arvostamaan itseämme sekä elämäämme. Kaikki eivät sitä ymmärrä mutta näin näen asian. Tasapainoon tarvitaan hyvää ja huonoa.

    VastaaPoista
  2. Itse ajattelin niin, että elämämme taitaa olla koko ajan tasapainottelua sen "hengittävän elämän" ja "ainaisen kiireen kanssa". Löydät hetkellisesti tasapainon mutta sitten tulee joku itsestä riippumaton yllättävä tilanne ja huomaatkin jo luisuneesi sinne "kiireen puolelle". Toisaalta itse koen myös niin, että olen parhaimmillani kun on vähän kiire ja hässäkkä. Olen ehkä luonteeltani sellainen, että tylsistyn jo mitään ei tapahdu. Täydellisen ja pitkäkestoisen nirvanan saavuttaminen voi olla aika vaikeasti kokea kun arkielämä ja muiden vaatimukset ohjailevat myös omaa elämään. Sitä tavoitellessa päivä kerrallaan eteenpäin <3

    VastaaPoista
  3. Tiikeri ja lohikäärme ovat kovin tuttuja. Tasapainoilua. Nyt lomalla on ollut varsin helppo hengitellä.

    VastaaPoista
  4. Me tarvitsemme molempia sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Näin se elämä kulkee tasapinossa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit