Sydäntä raastava radiohiljaisuus

Eräänä päivänä tuli mieleeni ajatus. Mitä jos, alitajuisesti ja itse asiaa tiedostamattani, vedän puoleeni ja kiinnostun aidosti ainoastaan ihmisistä, jotka tuottavat minulle pettymyksiä ja tuskaa parisuhdemielessä? Koska se on minulle tutumpaa ja sitä kautta myös turvallisempaa. 

Tunnen olevani jatkuvasti jonkinlaisessa kriisissä tai prosessissa elämässäni. Etenkin parisuhde tai parisuhdettomuusmielessä.

Rakkauden tarve asuu minussa ja se on ollut painettuna selkäytimeni alimpaan tunnottomaan osaan jo vuosia. Mietin usein mistä se johtuu? Ihan kuin minulle olisi luonnollisempaa ja tutumpaa olla kriisissä tai ahdistunut kuin olla olematta.

Tavallaan en tiedä mitä asialle pitäisi tehdä vai ollako tekemättä? Odotan ehkä ihmettä tapahtuvaksi. Eräs elämäniloinen ja positiivinen ystäväni sanoo aina: "Paras on vasta edessä, uskotaan siihen!" Se on äärettömän kaunis ja lohdullinen ajatus.

Viimeisin hylkäämiskokemus tekee kipeää edelleen. Kyllä ihmiset voivat olla julmia päästäkseen päämääräänsä. Tässä tapauksessa ilmeisesti sänkyyni, jonka jälkeen tarpeet oli tyydytetty ja arvoni laskenut.

Jostain syystä edellä mainittu malli tuntuu toistuvan elämässäni eri vivahtein, mutta suurinpiirtein samalla kaavalla. Ja aina vielä niin päin, että heistä ei kuulu enää mitään. Muuta kuin jälleen kerran loukattua sydäntäni raastava radiohiljaisuus.

kuva: Pixabay

Haluaisin päästä toisten ihmisten päiden sisään näkemään, mitä siellä oikein tapahtui minun suhteeni? Tekisi mieli kysyä, että mitä ihmettä? Mikä minussa oli vikana? Mutta en pysty siihen, olen liian ylpeä kyselemään perään.

Mietin mitä elämä yrittää opettaa ja tuoda näkyväksi minulle näiden samalla kaavalla toistuvien kokemusten kautta?

Sitäkö, että minun on seistävä itseni puolella? Että ei pidä hyväksyä mitä tahansa? Että en ole tuollaisten ihmisten arvoinen? Että ansaitsen parempaa? Että etsimällä ei löydä? Että pitää hakea sitä rakkautta itsestään itselleen ensin? Että pitäisi ennemmin levätä ja vaalia omaa hyvinvointiaan, kuin juosta alkoholin luoman illuusion turvin epätoivoisesti etsimässä ketä tahansa?

Ehdottomasti huomionarvoisia tutkimuskysymyksiä tässä oman elämäni empiirisessä tutkimuksessa.

27.9.2018.

Kommentit

  1. Riipaisevaa pohdintaa. Toisaalta on tietysti hyvä välillä tiedostaa ja miettiä asioita omalta kannaltaan: voisiko tai pitäisikö joitakin käyttäytymismalleja tai muita kuvioita osata jotenkin muuttaa. Toisaalta on taas tuo kaikki muu, johon ei oikeasti voi hirveästi vaikuttaa. Kuka tulee vastaan? Uskaltaako vielä luottaa ja pitää mielen avoimena?

    VastaaPoista
  2. Olipa koskettava kirjoitus. Olen samaa mieltä ystäväsi kanssa: Paras on vielä tulossa! Surullista, mutta totta, että niihin tuttuihin "kaavoihin" jää kiinni, vaikka ne olisivatkin epäreiluja itseä kohtaan. Muista arvostaa itseäsi!<3

    VastaaPoista
  3. Kaavat on kyllä sekä elämän suola, että välillä jopa tuhoon johdattava asia. Hirveästi virtuaalihalauksia!

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit