Rikkinäisten tarina
 |
| kuva: Pixabay |
On rikkinäinen äiti. Uupunut.
Täysin rikkinäinen ihminen. Lapsetkin on jo ihan rikki. Mitä tehdä, kun ne
kaikki on niin rikki?
Mieli ja keho suojaavat sitä äitiä raiteilta suistumiselta turruttamalla ja lamaannuttamalla tunnekehoyhteyden. Kun mikään henkinen ei enää kosketa fyysisesti, jos ymmärrätte.
Sen äidin oma rakkauden ja läheisyyden kaipuu on pohjaton. Kuin pohjaton kuilu, johon sukeltaa pää edellä, kun joku vain ottaisi kopin. Oikeastaan ihan sama kuka. "Pienikin katse minuun, niin tartun sinuun kuin hukkuva oljenkorteen.. pettyäkseni taas", hän ajattelee.
Sitten kun lapsi on rikki, pitää lisätä rakkausannosta. Rakastaa, rakastaa ja rakastaa niin maan perkeleesti. Mutta kun on itse ehkä kaikista eniten rikki, niin miten se onnistuu? Kun on antanut jo kaiken from day one, niin miten se onnistuu? Kun ei itse saa niin mistä antaa?
Sanotaan, että elämä ei anna ihmiselle sen suurempaa taakkaa kuin minkä hän pystyy kantamaan. Onko tosiaan näin?, äiti ajattelee. Hän on ajatellut tuota sanontaa usein lähiaikoina ja saanut siitä joskus jopa voimaakin.
Hän on ajatellut sitä etenkin hädän hetkellä.
Kun rikkinäinen äiti etsii rikkinäistä lastaan iltamyöhään pitkin naapurustoa. Kun rikkinäinen äiti lohduttaa rikkinäistä lastaan aggressiivisen kohtauksen päätteeksi koulussa. Kun rikkinäinen äiti ottaa vastaan rikkinäisen lapsensa potkuja, lyöntejä sekä haukkumisia. Hän ajattelee tuota sanontaa.
Ehkä se tosiaan on näin. Ehkä hän pystyy kantamaan tämän rikkinäisyyden ja jopa korjaamaan sen joskus jollain tavalla.
Ainakin hän pystyy sen avulla keräämään oman voimansa rikkinäiset rippeet ja löytämään sitä kautta lisää rakkausannosta rikkinäisille ja niin rakkaille lapsilleen.
Keväällä 2017
Toivottavasti olet jo eheytynyt. Ja elämä on paremmassa jamassa. Jäin miettimään sanojasi - että elämä ei anna ihmiselle suurempaa taakkaa kuin minkä hän pystyy kantamaan. Tiedän valitettavasti parikin onnetonta tapausta. kun taakat tulivat liian suuriksi kantaa. Nämä tapaukset opettivat minulle, että elämä ei ole tasapuolinen kaikille. Mutta se on jo toisen miettimisen paikka.
VastaaPoistaSinulle toivotan hyvää mieltä ja aurinkoista sunnuntaita!
Kiitos Tuula ❤️ Kyllä olen eheytynyt ja sitä mieltä että kaikilla haastavilla hetkillä oli syynsä, en olisi tämä ihminen tässä ja nyt, ilman noita kokemuksia. Mutta totta on sekin, että joskus on todella vaikea nähdä syitä sille miksi toiset joutuvat kulkemaan kivisemmän tien 🙄
PoistaSanonta, että elämä ei anna ihmiselle sen suurempaa taakkaa kuin minkä hän pystyy kantamaan jakaa todella mielipiteeni. Silloin kun oma lapseni kuoli, tuo sananto satutti ja paljon, jos joku sanoi minulle niin. Kukaan ei kysynyt minulta jaksanko kantaa tällaista taakkaa. Jos mietin tuota sanontaa itsekseni se joskus saattoi antaa pientä toivon kipinää, että ehkä joskus vielä olo helpottuu edes hitusen. <3
VastaaPoistaSinua on kohdannut taakka, jollaista ei varmasti pysty edes kuvittelemaan, jollei ole sitä kohdannut. Otan osaa suruusi, joka ei varmaan ikinä katoa, mutta ehkä ajan myötä muuttaa muotoaan, siedettävämmäksi. Näin ainakin toivon. Voimia ja valoa elämääsi <3
PoistaElämä taitaa joskus olla vaikeaa - ja lapsi saattaa tehdä kaikesta jotenkin vakavampaa. Lapsettomana en taida ihan tätä kaikkea käsittää.
VastaaPoistaKyllä Pirkko, joskus on ollut raskaita hetkiä. Onneksi tällä hetkellä elämä sujuu paremmin =)
PoistaVielä ainakin ilman lapsia olevana on tähän hankala tavallaan samaistua, mutta voin silti toivoa helpompia aikoja ja antaa suuresti tsemppiä täältä :)
VastaaPoistahanna
https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi
Kiitos Hanna <3 Tsemppaaminen auttaa aina =)
Poista