Kuunnellaan ja kohdataan toisiamme!

Haluan jakaa tämän kuvan tänään, 10.10.2020 Maailman mielenterveyspäivänä, jota on vietetty vuodesta 1992 lähtien. Tavoitteena on herättää keskustelua mielenterveyden ongelmien ehkäisemisestä ja hoidosta, poistaa mielensairauksiin liittyviä stigmoja sekä parantaa mielenterveyspotilaiden asemaa maailmanlaajuisesti. Päivän viesti on tänä vuonna: “Kuunnellaan ja kohdataan toisiamme!”

©Mia Stenberg

Olen tässä, helmikuussa 2020 otetussa kuvassa, todella huonossa kunnossa. Olen toimintakyvytön. Rikkinäinen mieli on katkonut jalatkin alta. En jaksa nousta, en syödä, en peseytyä. Mieli on mustaakin mustempi ja elämänhalut ovat poissa. Nukkuminen on vaikeaa, mutta uni on ainoa paikka, jossa haluan olla. Siellä olen tiedottomassa tilassa, emotionaalisen tuskan ja takaumien muodossa ilmenevät haamut haihtuvat hetkeksi. Herääminen on helvettiä. Ystäväni, joka otti kuvan, on kuitenkin paikalla ja vieressäni. Hän on tullut luokseni toiselta puolelta Suomea, heikosta kunnostani huolimatta ja ehkä juuri sen takia. Hän kuulee ja kohtaa minut aina, ei satuta, hylkää tai häpäise. Hän rakastaa minua ehdoitta. Ali-koirakin on aistinut ahdinkoni ja tullut kainalooni tuomaan turvaa ja läheisyyttä. 

Haluan osallistua mielenterveyspäivään tällä kirjoituksella, koska olen yksi heistä, jotka kamppailevat jo varhain murtuneen mielen kanssa. Mielenterveyshäiriöille voi olla monia syitä ja usein kyse onkin useiden tekijöiden summasta. Minulle on ollut äärimmäisen tärkeää ja häpeää sekä viallisuuden tunnetta poistavaa, löytää ja tunnistaa ydinsyyt mieleni rikkoutumisen taustalla. 

Mielenterveyshäiriöideni ytimessä on trauma. Olen yksi niistä ihmisten rikkomista ihmisistä, jotka vuoroin selviävät ja vuoroin elävät lapsuudenaikaisen seksuaalisen hyväksikäytön, turvattomuuden, emotionaalisen kaltoinkohtelun ja hylkäämisen jättämien jälkien kanssa. 

Traumojen, jotka ovat elinvuosieni aikana puskeneet esiin erilaisin oirein. Masennusta, ahdistusta, pakonomaista suorittamista, uupumusta, vaikeutta luottaa, itsetuhoista alkoholinkäyttöä, rajatonta seksuaalista käyttäytymistä, sisäistä turvattomuutta, paniikkikohtauksia, dissosiaatio-oireita yms. Diagnoosikielellä tämä kaikki on papereissani yhtä kuin: pitkäaikaisen masennuksen toistuva masennusjakso ja keskivaikea masennus ilman somaattista oireyhtymää.

Trauma on ovela, se osaa naamioitua, piiloutua ja vaikuttaa minuun tietoisen mieleni ulkopuolelta. Se on luonut jo varhain uskomusjärjestelmän, jonka mukaan minä olen viallinen ja maailma sekä ihmiset siellä ovat turvattomia ja vaarallisia. Rikkovia tapahtumia rikkinäisten aikuisten käsistä, jotka ovat ylittäneet pienen Niinan kestokyvyn. Voisi jopa ajatella, että traumatisoituminen on terve ja suojaava reaktio näissä tapauksissa. 

Aikuisena olen sujuvasti jatkanut itse pienen Niinan rikkomista, hylkäämistä ja kuljettamista uudelleentraumatisoiviin ihmissuhteisiin ja tilanteisiin. Surullista, mutta totta: se on ollut ainoa osaamani tapa toimia. 

Mutta, olen vielä nuori ja opin koko ajan uusia temppuja. Harjoittelen joka päivä olemaan itselleni se rakastava, turvallinen ja suojeleva vanhempi, jota minulla ei lapsuudessa ollut. Toipuminen on pitkä ja hidas tie, jota pitkin kuljen mahdollisesti loppuelämäni ajan, mutta enää en ole yksin.

Ei riitä sanoja sille kiitollisuudelle, jota tunnen jokaista minua aidosti kuullutta ja kohdannutta kohtaan. Ihmisten rikkoman ihmisen korjaamiseen tarvitaan paljon ja ehkä eniten toista ihmistä. Korjaavia kohtaamisia turvallisten ihmisten kanssa kertaa sata, kaikkia rikkovia kumoamaan. Minun kohdallani ne ihmiset ovat olleet ystäviäni, ammattiauttajiani ja vertaisiani. Kiitos, teistä jokaiselle. Toivon, että voin jonain päivänä laittaa kiitollisuuden kiertoon ja antaa eteenpäin kaiken sen avun ja tuen, jota olen itse saanut.  

Terapian merkitys toipumiseni tukena on valtava ja haluan kiittää tänään erityisesti ensimmäistä ja pitkäaikaisinta terapeuttiani. Hänen vastaanotollaan pieni Niina tuli ensimmäisen kerran kuulluksi ja kohdatuksi vuonna 2014. Voi olla, etten olisi tässä kirjoittamassa tätä tekstiä ilman häntä. Kiitos, Anne-Mari. 

Kuunnellaan ja kohdataan toisiamme, ei ainoastaan tänään vaan kaikkina päivinä!

Kommentit

Suositut tekstit