Kiitollisuudesta Sinulle, joka kirjoitit minulle

Kiitollisuus on uskomattoman voimakas tila. Jos onnistuu tavoittamaan tuon tilan, se virtaa läpi elon väkevällä voimallaan kuin hyökyaalto, peittäen kaiken muun ympäriltään.

Olen onnistunut tavoittamaan tuon tilan melko usein, viime kuukausien aikana. Kiitollisuuden mahdollistajana on toiminut pakosta tapahtunut pysähtyminen. Pysähtyminen, joka on johtanut minut polulle kohti valtavaa henkistä muutosta. Voisin kuvitella, että uskoon tuleminen tuntuisi tältä, jos olisi uskontojen suuntaan kallellaan.

Tänään ajattelen elämänkulkuani aikana ennen henkisen matkani alkua ja aikana henkisen matkani alun jälkeen. Tuntuu luonnolliselta jäsentää asiat tämän mallin mukaan.

kuva: Pixabay

Kiitollisuuspäiväkirjaa olen kirjoittanut jo aikana ennen henkisen matkani alkua. Tuolloin kiitollisuuden aiheiden kaivaminen vaati usein äärettömiä ponnistuksia. Niitä piti löytää päivittäin vähintään viisi. Ei niiden tarvitse olla isoja juttuja, ne voivat olla ihan pieniä asioita, neuvoi useampikin lähde.

Bullshit, ajattelin usein. En keksi mitään ja elämä on ihan täyttä paskaa -tyyppisiä ajatuksia vyöryi tajuntaani. Pakotin kuitenkin itseni kirjoittamaan jotain, mitä tahansa.  Usein kirjoitukset koostuivat: Olen kiitollinen siitä, että tämä päivä loppui ja pääsen nukkumaan, lauseista. Niistäkin on toki syytä olla kiitollinen, etenkin eläessään vaikeita vuosiaan.

Pienin askelin, henkisen matkani ja pysähtymisen myötä, monet kiitollisuuden aiheet elämässäni ovat tulleet näkyväksi. Useimmat niistä ovat nimittäin olleet siinä koko ajan, en vain ole pystynyt näkemään niitä. Kun juoksee oravanpyörässään itseään pakoon, ei näe, eikä kuule mitään. On vain peittyneenä harmaaseen massaan.

Harmaan massan hälvennyttyä, olen pystynyt hengittämään kiitollisuudesta käsin, elämään siitä käsin, voimaantumaan siitä käsin. Kiitollisuudesta käsin vedän koko ajan puoleeni lisää asioita, joista olla kiitollinen. 

Kiitollisuus lisää kiitollisuutta 

Sain tänään kokea yhden ison kiitollisuuden hetken. Juuri tänään, kun kiitollisuus oli taas hetkellisesti luisumassa sormieni välistä kuin pala märkää saippuaa. Elämä on vuoristorataa, jossa olen solminut pyhän liiton maailmankaikkeuden kanssa. Niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin, lupaan. Tänään olin vastoinkäymisissä. Ajatukseni olivat jo lähdössä negaation houkutteleville poluille, lapseni kanssa syntyneen, puoli päivää kestäneen väännön myötä.

Sitten hain postin..

Tämä teksti on sanoinkuvaamattoman kiitollisuuteni osoitus Sinulle, joka kirjoitit minulle.

Sinulle, joka sait minut itkemään ilosta ja palautit minut myötäkäymisiin.

Sinulle, joka muistutit minua siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja toisesta välittävä olento.

Sinulle, joka näytit, että olen todella tullut kirjoitusteni kautta nähdyksi ja kuulluksi.

Sinulle, joka et varmasti tavoitellut teollasi minkäänlaista tunnustusta. Mutta minun oli pakko saada jaettua sinulle tuntoni kirjeeseesi liittyen ja tämä blogi taitaa olla se väylä, jolla sinä ja minä keskustelemme.

Sinulle, joka lähetit perheelleni lahjakortin Flamingo Span vesipuistoon ja sisäseikkailupuisto Naurusaareen.

Sinulle, joka kirjoitit kylkeen tekstin: Olen seurannut blogikirjoituksiasi ja haluan näin omalla tavallani tsempata sinua jaksamaan. Pidä hauskaa perheesi kanssa. T. Vertaistukija

Uskon, toivon ja rakastan, että tämä kirjoitus tavoittaa sinut. Olen lähes sanaton. Sinä kosketit minua suoraan sydämeen. Et ainoastaan tsempannut minua jaksamaan, sen lisäksi annoit minulle voimauttavan ja eheyttävän kokemuksen ihmisen toiminnasta. Vahvistit entisestään kokemustani siitä, että minussa tapahtunut muutos on alkanut vetämään puoleensa hienoja asioita.

Sanat eivät riitä kuvaamaan kiitollisuuttani sinua kohtaan, vaikka yritys on kova.

Kiitos, toivottavasti kohtaamme joskus. Kuka ikinä oletkin.

Rakkaudella,

N