Kivun nimi



kuva: Pixabay

Tiistai 10.10.2017. Aleksis Kiven päivä. Suomalaisen kirjallisuuden päivä. Päivä, jona meidän perheen henkinen kipu ja uupumus sai nimen.  

Sen nimi on ADHD, käytöshäiriö ja uhmakkuushäiriö. Siis diagnoosi ihan oikean lääkärin suusta. Diagnoosi, jota olen jahdannut, en edes muista kuinka pitkään. Lapseni ei ole mielenvikainen, ei hullu, ei ilkeä. Lapseni on  neuropsykiatrisesti poikkeava. 

Oloni asian suhteen ovat ristiriitaiset. 

Osittain olo on voitonriemuinen. Tekisi mieli juosta ympäriinsä kuuluttamassa ihmisille, että minähän sanoin, minähän tiesin, alusta asti vaistosin! Lapseni ei ole rajoitta kasvanut, hän ei ole huonon vanhemmuuden tulos. Hänellä on neuropsykiatrisia erityisominaisuuksia. 

Että deal with it kanssaympäristö tai painukaa muualle. Ja osahan sinne on jo käskemättäkin painunut. 

Osittain surullinen ja sydäntä riistävä. Enhän minä tätä halunnut, vaikka sitä jahtasin. Enhän minä halunnut, että lapseni olisi mitenkään poikkeava.

Osittain suorittamispakkomielteinen. Nyt on etsittävä vertaisryhmää, kuntoutusta, sopeutumisvalmennusta ja pian. Saatava kaikki käyntiin asap! On etsittävä kaikki etsimisen arvoinen, hinnalla millä hyvänsä.

Osittain ja eniten helpottunut rakkaan lapseni puolesta, joka kuullessaan diagnooseistaan oli silminnähden huojentunut. Saadessaan tiedon, että hän ei tosiaankaan ole tyhmä tai hullu vaan tälle kaikelle harmaalle on syy, joka ei ole hän itse. 

Me selviämme tästäkin on asenne, jonka tulemme kaivamaan kaiken muun keskeltä, kunhan makustelemme ja hyväksymme asian! 

10.10.2017



Kommentit

  1. Diagnoosi on kyllä hyvä, kun sen saa! Se auttaa ihmistä käsittelemään asiaa ja tietää, että kaikki muuttuu helpommaksi sen myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta, ilman tietoihin kirjattua diagnoosia on todella haasteellista saada oikeanlaista tukea.

      Poista
  2. Diagnoosit helpottavat, kaikessa ikävyydessään. Eihän sitä koskaan toivoisi itselle, tai rakkailleen mitään sairautta, poikkeavuutta tai rajoitetta. Mutta jos sellainen löytyy, on huojentavaa saada sille nimi ja sen myötä oikeaa hoitoa erityistoimia. Kivaa loppuviikkoa sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ja nyt kun olemme hyväksyneet asian, on löytynyt keinoja kääntää nepsy - erityisyydet voimavaroiksi =)

      Ja samoin sinne <3

      Poista
  3. Itseäni helpottaa aina tieto, eli diagnoosin koen hyväksi. Tietämättömyys on pahinta. Hetken tottakai kestää sisäistää asia, mutta nyt oireet on helpompi ymmärtää niin lapsen kuin muidenkin :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä! Juurikin tuo epätietoisuus on kyllä oiva keino lisätä tuskaa..

      Poista
  4. Diagnoosi on myös mun mielestä vaan hyvä asia, nyt ainakin saa oikeanlaista apua ja ymmärtää tilannetta paremmin. Tsemppiä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit