Valomerkki kesälle

Syyskuun viimeinen päivä. Jo viikkoja kuolemaa tehnyt kesä vetää viimeisiä hengenvetojaan takapihallani. Uppoan ystäviltä saatuun beigen pehmeään sohvaan. Katson ympärilleni ja huomaan, että kaikki kodissani on käytettyä kehoani myöten. Erossa ex-mieheltä saatu televisio. Lasten imetyksestä riutuneet rinnat. Työpöytä äidin senioritalon oleskeluhuoneesta. Sänky minut viimeksi hylänneeltä seurustelukumppanilta. Esiintyäkö tänään uhrina vai syyttäjänä? 

©Sami Aalto

Syyskuun viimeinen päivä. Keho on ruoansulatuskanavan pysähtyneisyydestä pinkeä ja mieli elää omaa mellastavaa elämäänsä. Ajatukset ajavat eteen, taakse ja sivuille. Aivot käyvät ylikierroksilla. Missä ovat rauha, tyyneys ja lempeys? Minä kutsun teitä. Tulkaa ja ottakaa omaksenne tyhjyys, tyytymättömyys ja tämä sietämätön synkkyys. 

Uskaltaisinko odottaessani levätä hiljaisessa kodissa? Ajautua hetkeksi utuiseen uneen, jonka toisella puolen odottaa autuus tai ahdistus. En koskaan tiedä etukäteen, kumman aika on nyt. Päätös on tehtävä nopeasti. Tunnin kuluttua hiljaisuus on historiaa, kun tulevaisuus astelee ovesta sisään lasteni muodon ottaneena. Minussa on mennyt ja heissä tuleva. Uni kiltti, anna autuus, jottei ahdistus pääse tarttumaan tulevaisuuteenkin. 

©Hengittävääelämääetsimässä

Syyskuun viimeinen päivä. Mennyt kesä täyttää mieleni muistoillaan. Kaunis kesäkuu, jossa aikataulut muuttuivat ajattomuudeksi, ja elämä siirtyi keskeltä kaupunkia keskelle peltoa. Metsämansikat tutun ja turvallisen lenkkipolun varrella juhannusaamuna. Helteisen heinäkuun hotjoogat vihreää nurmikkoa vasten. Alaston vartaloni kellumassa linnunmaidon lämpöisessä vedessä. Lampaiden pehmeä turkki vasten poskeani. Elokuiset veneretket pitkin vaihdellen virtaavaa Mustijokea. Tontin jokaista rajaa pitkin raikuvat lasten äänet, elämän äänet. 

©Eetu Juutilainen

Syyskuun viimeinen päivä. Kuoleva kesä laskeutuu liian pitkältä tuntuvaan lepoonsa. Kuin lähestyvän kuoleman merkiksi, kirkas auringonsäde väläyttää valoansa olohuoneen ikkunan läpi ja sammuu yhtä nopeasti. Valomerkki kesälle.
Minä päädyn uneen, jossa pyydän kesää jatkumaan ikuisesti. Pyydän, että ruskea ihoni pysyisi ruskettuneen ruskeana vielä hetken pidempään. Pyydän, että puusauna lämpiäisi vielä vähän aikaa vähäpuisesti ja nopeasti. Pyydän, että muuttomatkaa tekevät joutsenet eivät lipuisi ihan vielä laiturin edestä. Viipyilen pyynnöissä ja muistoissa, kunnes uni päättyy ja vie kuolevan kesän mennessään. 

Syyskuun viimeinen päivä. Huomenna on lokakuu ja minusta näkee sen.