4.48 Psychosis - Sarah Kane

Missä sinä olet tänään, Sarah Kane? Missä olet, kun minä katselen KokoTeatterissa keho liikkumattomaksi lamaantuneena tulkintaa yli 20 vuotta sitten kirjoittamastasi näytelmästä 4.48 Psychosis? On sattumaa, että satuin saapumaan tänne juuri tänään, 10.9. 2021, joka on kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä. Vai onko sattumia olemassakaan, Sarah? Onko sattumaa, että kirjoitat näytelmässä kirjoittavasi kuolemalle?

“Mä olen tässä ja tuolla mun ruumis tanssii lasin päällä.” - Sarah Kane, 4.48 Psychosis

©Sini Salo

Oliko 4.48 Psychosis viimeinen hätähuutosi? Se oli viimeinen näytelmäsi, Sarah. Kantaesitys oli vuonna 2000 Lontoossa. Vain puolitoista vuotta sen jälkeen, kun päätit nuoren elämäsi. Lensitkö enkelinä ensi-iltaan vastaanottamaan kiitoksia, Sarah? Näitkö siellä tuskasi tulokset näyttelijöiden tulkitsemana? Oletko sinä täällä tänään? Leijutko vasten vasenta lapaluutani kuiskimassa korvaani, mitä haluat minun kirjoittavan sinusta, Sarah?  

Kysyn uudestaan, oliko näytelmä viimeinen hätähuutosi? En saa kysymystä mielestäni, Sarah. Olisiko jotain ollut vielä tehtävissä? Jotain, joka olisi saanut sinut vielä uskomaan elämän ehjään puoleen?

“Mikään ei jatku ikuisesti (paitsi ei mikään).” - Sarah Kane, 4.48 Psychosis

Kirjoitit näytelmän samaan aikaan, kun taistelit toistuvia masennusjaksoja vastaan. Miten sinä pystyit siihen, Sarah? Minä en olisi koskaan pystynyt siihen, koska jaksoni ovat ottaneet kynän kädestä, kielen kurkusta ja ruumiin alta. Olen onnekas tänään, koska minulla on kynä kädessä, kieli kurkussa ja ruumis tukevammin alla. Seilaan läpi elämääni laivalla, jonka nimi on MS Ääripää. Purjehdin sillä suoraan toivosta epätoivoon, valkoisesta mustaan ja valosta varjoon. Olen joko tai, kaikki tai en mitään, hullu tai nero, ruma tai kaunis. Tunnistatko tämän, Sarah? Tunnistatko sen, kun kultainen keskitie on karannut kaiken välistä, jos se siellä koskaan olikaan?

”Mä en ole koskaan tavannut itseäni, jonka kasvot on liimattu mun mieleni pohjaan.” - Sarah Kane, 4.48 Psychosis

©Sini Salo

Näytelmä repii suojani sirpaleiksi ja työntyy väkisin ihoni läpi kuvaten brutaalisti masentuneen mielen tuskaisia tunteja, joissa itsestä tulee itsensä pahin vihollinen. Sinun ahdistuksesi tulee minuun ja saan tehdä hennoin hartiavoimin töitä muistaakseni, että kaikki on hyvin ja olen turvassa itsessäni nyt. 

Kuinka moni tässä katsomossa, näyttämöllä ja sen takana, tai viereisen pubin tunkkaisissa pöydissä jakaa kanssamme tämän mielenterveysongelmien nimellä kulkevan taakan, Sarah? Se on taakka, jota en tohdi toivoa edes pahimmalle vihamiehelleni. Kuulen yleisöstä naurua ja se suututtaa minua suunnattomasti. Tässä ei ole mitään hauskaa. Mitä hauskaa tässä on, Sarah? Niin kipeitä ja turhan tuoreessa muistissa ovat omat jaksoni, että minua eivät naurata edes ironisiksi kirjoittamasi kohdat. “Sinussa on surumielisyyttä ja tarvitset lisää iloa elämääsi”, sanoi eräs henkilö minulle menneellä viikolla. Kuuntelin häntä ja etsin iloa perjantai-iltaan mielenterveysongelmia käsittelevästä näytelmästäsi. Siinä sinulle ironiaa, Sarah. 

“Ja huomenna terveempi elämä.” - Sarah Kane, 4.48 Psychosis

Olen surullinen sinun kohtalosi vuoksi, Sarah. Tunsitko olevasi yksin maailmankaikkeudessa silloin, kun päätit siirtyä ajan rajan toiselle puolen? Missä sinä olet nyt, Sarah? Lepäätkö Jumalan kämmenellä? Vai sulatko Saatanan sormilla? 

©Sini Salo

Jos olisit elänyt ensimmäisen vuosisadan Roomassa, itsemurhaasi olisi pidetty osoituksena siitä, että teit itse rohkeasti valinnan elämästäsi. Viime vuosituhannella moni uskonto Euroopassa olisi häpäissyt riutunutta ruumistasi raahaamalla sitä pitkin teräväkivisiä katuja merkkinä suuresta synnistä, jollaisena ratkaisuasi pidettiin. Tiesitkö, että Juudaksen hirttäytymistä on pidetty suurempana syntinä kuin Jeesuksen kavaltamista?

Tutkitun nykytiedon mukaan itsemurhakuoleman syyt ovat yksiselitteisen sijaan moninaisia. Suomen Mielenterveys ry:n mukaan itsemurha on aina ihmisen oma ratkaisu sietämättömältä tuntuvaan tilanteeseen, jossa on usein yritetty saada tuskallista fyysistä kipua muistuttava psyykkinen kipu päättymään. Se kipu on saatanasta, Sarah, sen kanssa on vaikea olla. Se vastaa äärimmäistä stressitilannetta, jossa aivojen päätöksentekoon, suunnitteluun ja rationaaliseen ajatteluun liittyvien alueiden toimintakin on kuulemma väliaikaisesti häiriintynyt. Siinä tilassa on lähes mahdotonta uskoa, että se on väliaikaista, koska se tuntuu niin lopulliselta. 

“Toivon vain, että kuolema on lopullinen loppu.” - Sarah Kane, 4.48 Psychosis

Olisin toivonut tarinallesi toisenlaista loppua, Sarah. Olisin toivonut, että joku olisi ojentanut sinulle paluulipun epätoivosta takaisin toivoon. Minä elän toivosta, Sarah. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Mutta onko se aina niin, Sarah? En tiedä, mutta on se ainakin niin, että epätoivossa ei ole elämää, on vain selviytymistä.

“Muista valo ja usko valoon.” - Sarah Kane, 4.48 Psychosis

Kello on 23.57. kun kirjoitan tätä, Sarah. Kirjoitan siitä huolimatta, että tiedän tähän aikaan kirjoittamisen ajavan minut ylitsepääsemättömään ylivireystilaan, jossa mieleni ei anna minun nukahtaa. Ahdistaa niin saatanasti juuri nyt, Sarah, mutta valitsen uskoa, että sekin menee ohi. En tiedä, mitä halusit kertoa tällä näytelmällä. Halusitko tuskallesi todistajan? Kivullesi katsojan? Halusitko tulla nähdyksi ja kuulluksi, Sarah? Minä näin ja kuulin meidät. Sinut, minut ja satatuhatta muuta samojen haasteiden kanssa kamppailevaa. Sinä onnistuit, Sarah.

Kello on 00.48. ja minä teen kaiken voitavani sen eteen, ettei tästä enää tule arkipäivääni.

 ********************************************************************************

4.48 Psychosis - Sarah Kane, viimeinen esitys KokoTeatterissa la 18.9. klo 14. 

4.48 Psychosis on brittiläisen näytelmäkirjailija Sarah Kanen viimeinen näytelmä, jonka hän kirjoitti taistellessaan toistuvien masennusjaksojen kanssa. Näytelmä kertoo sukupuolesta, identiteetistä ja mielenterveysongelmista. 

Työryhmä
Ohjaus: Moe Mustafa
Suomennos: Michael Baran
Esiintyjät: Sara-Maria Heinonen, Katimari Niskala
Valosuunnittelija: Roy Boswell
Ääni ja video: Moe Mustafa
Lavasteavustaja: Matti Collan

Näin esityksen ilmaisella pressilipulla. Lämmin kiitos, KokoTeatteri.