Entä jos, minä riitän?

Olen käyttänyt satoja ja taas satoja tunteja tänä vuonna etsien, kehittäen ja sisäisesti muuttaen itseäni. Lukenut kymmeniä aiheeseen liittyviä kirjoja, julkaisuja ja tekstejä. Ne ovat antaneet minulle usein uskoa, toivoa ja lupauksia paremmasta huomisesta.

kuva: Pixabay

Jokaiseen ohjeistukseen sisältyy kuitenkin jokin ehto. Muuta ajatuksiasi, muuta tunteitasi, käsittele, luovu, päästä irti, anna anteeksi, yms. Näin tehdessäsi täyttymys saapuu ja elämäsi muuttuu kuin taikaiskusta, kuuluvat opusten lupaukset.

Lähes pakkomielteisestä aiheeseen uppoutumisesta huolimatta ja ehkä juuri siksi, tunnen olevani elämässäni enemmän hukassa kuin koskaan. Olen käsitellyt, luopunut, muuttanut, rakastanut, kipuillut, masentunut ja selvinnyt. Kaikesta tuosta huolimatta, en tunnu tuntevan itseäni, enkä omia tarpeitani lainkaan, vaikka tässähän minä olen ja olen koko ajan ollut.

Tuntuu, kuin olisin kadottanut itseni jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Kun oma oleminen on perustunut aina hyväksynnän ja arvostuksen haulle, joko miellyttämällä kanssaihmisiä tai suoritusten kautta, niin onko oikeastaan kadonnut vai koskaan löytynytkään omana itsenään?

Olen joka tapauksessa muuttanut suuntaa radikaalisti, lopettanut sekä miellyttämisen että suorittamisen. Täyttymyksen sijaan käsivarsilleni palasi vanha tuttu tyytymättömyys, muutoksista huolimatta.

Alitajuntani mielestä, tämä on todennäköisesti suora johdannainen miellyttämisen, hyväksynnän ja suorittamisen eli arvostuksen puutteelle. Tietoinen mieleni ei vaan suostu käsittämään ja hyväksymään täyttymyksen puuttumattomuutta, ei sitten millään. Ehkä sekä täyttymys että hyväksyntä ottavat aikansa.

Ryhdyin kuitenkin pohtimaan myös sellaista vaihtoehtoa, jossa ehtoja täyttymyksen saapumiselle ei olisikaan olemassa. Ei jatkuvaa itsensä piinaamista muutokseen, ihmisenä valmiiksi tulemiseen ja kehittymiseen liittyen.

Entä jos, voisinkin olla arvokas ja riittävä sellaisena kuin olen? Entä jos, vastaukset löytyvät elämällä, eikä etsimällä? Entä jos, itse matka onkin se päämäärä, eikä toisinpäin?

Entä jos, minä riitän näin? Ilman ehtoja?